Ruissalon saaren itäpäässä ylväänä seisovan Villa Marjaniemen tarina alkaa vuodesta 1850, jolloin tupakkatehtailija, kauppaneuvos Per Cerelius Rettig rakennutti huvilan kesänviettopaikakseen. Ruissalon ensimmäisistä huviloista ei ole säilynyt alkuperäisiä rakennuspiirustuksia. Myöskään tietoa huviloiden suunnitelijoista ei ole, mutta villojen oletetaan olevan kaupunginarkkitehti P.J. Gylichin käsialaa. Ensimmäiset saarelle nousseet huvilat olivat empiretyylisiä kaksikerroksisia puutaloja, jotka muistuttivat maalaiskartanoita. (1)

P. C. Rettig (1811–1871) oli muuttanut Ruotsista Turkuun vuonna 1845 perustaakseen kaupunkiin tupakkatehtaan. Hän kulki isänsä ja isoisänsä jalanjäljissä, jotka olivat jo vuosikymmeniä ylläpitäneet Ruotsin Gävlessä menestyksekästä tupakkatehdasta. P.C. Rettig oli hankkinut kannuksia opiskelemalla nuorena miehenä kauppiaan uraa, ja hän olikin toiminut jo useita vuosia tukkukauppiaana ennen Turkuun saapumistaan. Opit eivät menneen hukkaan, sillä P.C. Rettig onnistui varsin hyvin menestyksekkään liiketoiminnan perustamisessa: hänen uransa aikana yritys laajeni 28 työntekijän pajasta 116 työläisen tehtaaksi. Muiden aikansa porvareiden tapaan P.C. Rettig oli myös merkittävä lahjoittaja. Hän rakennutti muun muassa suositun ravintolapaviljongin, ”Rettikan”, Turun Samppalinnanmäelle. (2)

Rettig oli ensimmäisiä huvilanrakennuttajia Ruissalon saarella, joka oli palstoitettu vasta nelisen vuotta aiemmin. Siltaa ei rakennusaikana vielä Ruissaloon ollut, joten rakennustavara oli kuljetettava vesiteitse. Alunperin Marjaniemen kartano oli suorakaiteen muotoinen hirsirakennus, jossa oli pärekatto. Palovakuutuksesta saatujen tietojen mukaan alakerrassa oli tuolloin kuusi huonetta; keskellä eteinen ja sali ja salin molemmilla puolin kolme kamaria ja keittiö. Molemmilla pitkillä sivuilla oli isot avoverannat sekä parvekkeet. Toisessa kerroksessa sijaitsi eteinen ja sali. Kartanoa lämmittivät neljä kaakeliuunia sekä valurautahella. Asuinpinta-alaa Marjaniemessä oli jo tuolloin noin 200 neliötä. (3)

Samoihin aikoihin Marjaniemen pihapiiriin tehtiin myös muita rakennuksia. Vuonna 1849 huvilan läheisyyteen, korkean kallion päälle rakennettiin kahdeksankulmainen, tornillinen paviljonki. Paviljonki oli lautarakenteinen, ja sen yläreunaa kiersivät meriaiheiset maalaukset. Marjaniemen toinen asumiskäyttöön tarkoitettu rakennus, hirsirakenteinen puutarhurin torppa puolestaan valmistui vuonna 1855. Puutarhurin torpassa oli kahden huoneen asunto, sekä talli, kaksi liiteriä ja ulkohuone. (3)

P.C. Rettig ei ollut naimisissa, eikä hänellä myöskään ollut omia lapsia. Näin ollen P.C:n veli, Robert Rettig, peri Turun tehtaan. Koska Robert ei ollut suuremmin kiinnostunut tehtaan johtamisesta, luovutti hän ohjat pojalleen Fredricille, joka tuohon aikaan toimi tehtaan prokuristina.

Per Cerelius Rettig kuoli 60-vuotiaana vuonna 1871. Marjaniemen uudeksi isännäksi tuli veljenpoika Fredric Rettig, joka seuraavien vuosikymmenten aikana loihti empiretyylisestä kartanosta todellisen "tehtailijan villan".

HUVILAELÄMÄÄ RETTIGIEN AIKAAN

Huvilaelämä oli Rettigien aikana kesäpainotteista; huvilalle saavuttiin koulujen päättymisen jälkeen ja kesäkausi jatkui jopa syyskuun loppuun asti. Muutto kesähuvilalle oli melkoisen suuritöinen, olihan mukaan pakattava niin astiat, liinavaatteet, harrastusvälineetkin. Usein kuorman mukana kulkeutui myös piano ja kenties suuriakin viherkasveja, jotka talven ajan olivat koristaneet kaupunkiasuntoa. Herrasväen muutto kesähuvilalle oli kuin pienoisnäytelmä, jota valtaväestö usein kerääntyi uteliaana seuraamaan.(4)

Kulku Marjaniemeen tapahtui lähinnä höyrylaivoilla; tosin jo vuonna 1852 Ruissaloon saatiin myös ensimmäinen silta. Huviloiden isännät eivät toki viettäneet kokonaisia kesiä villoissaan, sillä työt kaupungissa pitivät heidät yleensä kiireisinä tuolloinkin. Mutta naisille ja lapsille kesänvietto Ruissalossa oli yleensä tauotonta. (4)

Maalaiselämä ja ulkona oleilu olivat kesänvieton ykkösaiheita. Oletettavasti Marjaniemessäkin vietettiin lämpimiä kesiä ulkona liikuskellen, puutarhassa ja luonnossa käyskennellen, leikkien ja pelaten. Koska oltiin meren rannalla, kuului vesillä liikkuminen olennaisena osana kesänviettoon. Merta kynnettiin soutaen tai meloen, ja varakkaimmilla perheillä oli usein myös purjevene, jolla koko perhe saattoi purjehtia -tietenkin erityisesti tätä tarkoitusta varten valmistetuissa purjehdusasuissa. Merellinen retki saatettiin suunnata lähisaariin, joiden aurinkoisilla kallioilla oli mukavaa nauttia eväskorin antimista.(4)

Useiden pallopelien joukossa erityisesti kroketin pelaaminen oli suosittua herrasväen keskuudessa 1800-luvun lopulla. Myös Marjaniemessä oli krokettikenttä, jossa krokettia voitiin pelata koko perheen voimin.(4)

Sateen ropistessa kattoon oli aika siirtyä huvilan kakluuneilla lämmitettyihin sisätiloihin. Toimettomana ei tosin sielläkään tarvinnut olla, jos muuta askaretta ei löytynyt, niin aina voitiin kerääntyä pöydän ääreen lyömään korttia. Rauhaa kaipaavat perheenjäsenet saattoivat vetäytyä omiin nurkkauksiinsa ahmimaan kaunokirjallisuutta. Useilla huviloilla oli myös piano, jonka ääreen voitiin kokoontua kuuntelemaan soittoa tai iloisesti lauleskelemaan.(4)

Huviloilla ei toki vietetty aikaa vain oman perheen kesken. Seuraelämä oli vilkasta ja juhlia järjestettiin kesän aikana useita. Kesänviettoon saatettiin kutsua myös sukua oman perheen ulkopuoleltakin, joten parhaina aikoina huviloissa kävi melkoinen kuhina. Varsinkin kun huviloilla oli toki herrasväen lisäksi useita palvelijoita.(4)

Huviloiden tärkeimpiä huoneita olivat suuret salit, joissa voitiin viettää yhteistä aikaa isommankin ihmisjoukon kanssa. Salia ympäröi useimmiten makuukamarit. Keittiö oli aina pihan puolella ja palvelusväen huoneet sijoitettiin keittiön läheisyyteen. (4)

(1) Ruissalo -yhdistyksen Internet-sivusto. Viitattu 27.7.2012. http://www.ruissaloyhdistys.com
(2) Kauranen, Kaisa: Kauppaneuvos Per Cerelius Rettig (1811–1871). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009 (viitattu 27.7.2012) Saatavissa: http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=111
(3) Soiri-Snellman, Helena: Ruissalon huvilat. Turun Ruissalon, Iso-Pukin ja Pikku-Pukin saarien huviloiden rakennushistoria ja rakennusluettelo. Turun maakuntamuseo/Raportteja 8. Turku 1985.
(4) Museovirasto: Ruissalon huvilat. Viitattu 27.7. 2012. http://www.nba.fi/puukausi/linkki20.html

Juhannus joka päivä

Ylelliseen ja luonnonläheiseen lomailuun rakennetut Ruissalon huvilat ja niiden huolellinen vaaliminen tänään herättävät innostavia kysymyksiä siitä, mikä on ihmiselle hyvää. Vaikka elämmekin tiukkojen taloudellisten aikojen kynnyksellä, Suomi on vauras verrattuna 1840- ja 1850-lukuihin, jolloin nykyisen vaurauden alullepanijat rakennuttivat ensimmäisessä huvila-aallossa kesänviettopaikkansa esimerkiksi Ruissaloon. Pitkät lomat, mahdollisuus kesäpaikan hankkimiseen ja herkkujen napostelu veden äärellä ovat nykyään useimman suomalaisen ulottuvilla, ne ovat nykyajan normi.

Huviloiden rakentamiseen liittyi 1800-luvun puolessa välissä valistunut ajatus puutarhan, seuraelämän ja kulttuurin kasvatuksellisista tehtävistä. Kasvihuoneet ja puutarhapalstat ennakoivat tämän päivän bio- ja lähiruokamuotia jo 1800-luvun lopulla, esimerkiksi Marjaniemen kartanon puutarhat mahdollistivat omavaraisuuden ja kasvihuoneesta saatiin mm. ananaksia! Englantilaisen muotopuutarhan rakentamista motivoi paitsi kasvitieteellinen näkökulma niin myös puhdas estetiikka ja ajatus luonnon kesyttämisestä.

Seuraelämässä kortinpeluun, lukemisen, sulkapallon ja kroketin lisäksi musiikin osa oli tärkeä. Useassa huvilassa oli piano, jonka ääreen kokoonnuttiin musisoimaan ja laulamaan yhdessä. Suurin osa 1800-luvun alkupuolella sävelletystä kamarimusiikista sävellettiin määritelmänsä mukaisesti intiimiin kotikäyttöön ja valistavaksi huviksi. Nimi- ja syntymäpäivät muodostivat suloisen toimettomuuden kalenterin, jolloin juhliin kutsuttiin kaikki mahdolliset sukulaisetja ystävät. Vuodesta vuoteen toistuneet kesäiset juhlat synnyttivät perinteitä, joista pidettiin kiinni sukupolvesta toiseen.

1800-luvun lopun hyvän elämän ideaalien tilanne näyttää Ruissalossa tänään lupaavalta. Marjaniemen pieteetillä kunnostettu kartano näyttää muiden huviloiden tapaan mallia: puutarhaa rakennetaan alkuperäiseen asuunsa ja ympärivuotinen aktiivisuus saadaan varmistettua häin, kokouksin sekä seminaarein. Kunnianhimoisen tasokas catering-palvelu ostaa tosin ananaksensa ainakin vielä kaupasta. Turun Musiikkijuhlat tuo konserttinsa Marjaniemen inspiroiviin saleihin 12.8. pitääkseen yllä ruissalolaista kotimusiikkiperinnettä. Konsertti houkuttelee visioimaan kokonaista Ruissalo-festivaalia kotikonsertti- ja luentosarjoineen, joka ankkuroitaisiin huviloiden historiaan sekä valistuneen isäntäväen ideoihin. Haluaisitko viettää mielen juhannusta vähän pitempään?

Topi Lehtipuu
Turun Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja
Marjaniemen kartanon kiitollinen asukas elokuussa
www.tmj.fi

Kirjaudu

Etsi

Website Security Test