Ruissalon lumo

Kulttuuripääkaupunkivuosi on Ruissalossakin alkanut kulttuurin merkeissä. Kevätseminaarimme aiheena oli tällä kertaa kulttuuripääkaupunkipuisto, koska kaupunginvaltuusto päätti tämän vuoden maaliskuussa sellaisen Turkuun perustaa. Alue käsittää Ruissalon lisäksi Aurajoen rannat puistoineen ja siitä on tarkoitus myöhemmin muodostaa kansallinen kaupunkipuisto. Valtuusto on aikoinaan jo kerran päättänyt sellaisen muodostaa, mutta vasta nyt ehdotettu melko laaja alue on menossa ympäristöministeriössä läpi. Turussa olisi silloin oltu edelläkävijöitä, mutta aika monta paikkakuntaa on jo ehtinyt kansallisen kaupunkipuiston tällä välin perustaa. Kokemukset esimerkiksi Hämeenlinnassa ovat olleet rohkaisevia ja kuullun mukaan pelkästään myönteisiä.

Kulttuuripääkaupunkivuosi on mielestäni jo tähän mennessä osoittautunut menestykseksi, kun se on laajentanut kulttuurin käsittämään lähes kaikki elämänalueet. Olemme omalta osaltamme halunneet nostaa esiin Ruissalossa vaikuttaneita taiteilijoita ja pyrkineet tuomaan esiin, millä tavalla tämä ainutlaatuinen ympäristö on vaikuttanut heidän taiteeseensa. Turun taidemuseo aloitti tämän vuoden esittämällä Ruissalossa, Villa Romassa lähes koko ikänsä asuneen Otto Mäkilän taiteen näyttelyn. Samassa ateljeessa työskentelee nykyään taiteilija Kaj Stenvall, jonka haastattelun saimme kuulla kevätseminaarissamme. Näiden kahden taiteilijan aikakauden välissä tehtiin Villa Romassa työtä taiteen hyväksi Ruolan perheen voimin pitämällä taidenäyttely- ja kahvilatoimintaa.

Yhdistyksemme vuosikokouksessa kuulimme Viherluodon veljesten, Aimon ja Pentin elämän tarinan, siitä myös juttu erikseen tässä lehdessä. Uskon, että useimmille on yllätys, kuinka monipuolisesti he ovat toteuttaneet kutsumustaan tekemällä musiikkia, runoja, tarinoita ja kuvia. Materiaalia, jonka toivoisi sopivalla tavalla tulevan talletettua, on heidän työstään paljon jäljellä.

Sillan yli kuljettuaan useimmille tulee tunne, että miten tällaista voi olla näin lähellä kaupunkia. Olen toki kuullut muunlaisiakin mielipiteitä, ”sellaista ryteikköä, mitä se nyt on”-sanomisia. Monille Ruissalo merkitsee virkistäytymistä kävelyteillä liikkuessa, pitsihuviloita katsellessa, lintuja ja kevään heräämistä tarkkaillessa. Tukholman kaupunkipuistoon tutustuessa huomiota herätti sen valoisuus ja avaruus sekä helppokulkuisuus, joka johtui runsaasta avoimien niittyjen määrästä. Ruissalossakin on aikoinaan ollut enemmän peltoja ja niittyjä, joista osa on myöhemmin kasvanut umpeen. Tämän vuoksi rannoilla laiduntavat lampaat, hevoset ja ylämaan karja ovat tänne tervetulleita! Toivomme lisää avoimia niittyjä ja polkuja Ruissaloon!

Kirjaudu

Etsi

Website Security Test